Asennustyötä minuuttiaikataululla

Artikkeli on julkaistu ABB Oy:n power-asiakaslehden numerossa 3/2011.
Aineisto on saatavana Slideshare-palvelussa: www.slideshare.net/ABBSuomi

Sähköä tuottavien Olkiluodon ydinvoimalan ykkös- ja kakkosyksiköiden käytävät ovat pitkiä ja siistejä. Kaikkialla on rauhallista, eikä tiloissa tunnu liikkuvan ketään: ydinvoimala tuottaa koko pitkän talven sähköä. Eletään pimenevää syksyä. Toisin on toukokuussa, jolloin laitosyksiköt ovat vuorollaan huoltoseisokissa. Seisokki tuo laitokselle vipinää. Huoltoa tekee vuosittain 1 500 ammattilaisen joukko. Lisäkierrettä tarkasti suunniteltuun ja aikataulutettuun vuosihuoltoon on jo kahtena toukokuuna tuonut pienjännitekojeistojen uusiminen eli SIMO-projekti, joka toteutetaan vuosina 2010–2015.

Projektista vastaa ABB alihankkijoineen. Kauppasopimuksessa on optio nyt toteutettavien uusimisten jatkamisesta vuoteen 2018 asti. Uudistamistyö on laitosyksiköiden säännöllistä kehittämistä. Projektin tavoitteena on ennakoida ja minimoida käyttöön liittyviä riskejä. Laitosyksiköt halutaan pitää uudenveroisina ja samalla pidentää niiden käyttöikää.

TVO:n ja ABB:n vuonna 2009 sopima projektityö tehdään pitkälti kotimaisin voimin. Yli 80 prosenttia kauppojen sisältämistä tuotteista ja palveluista on lähtöisin Suomen ABB:ltä. Toimitusten projektointi, suunnittelu, ohjelmointi ja toimitettavien laitteiden hyväksyntä hoidetaan Vaasasta, josta tulevat myös toimitukseen sisältyvät pienjännitekojeistot ja suojareleet. Asennusten esisuunnittelua ja toteutusta tekee ABB Suomen Service.

Varaosat kortilla
ABB:n projektipäällikkö Pauli Pitkänen kertoo, että yhtiön projektiväki tähtää yksitoista kuukautta toukokuussa kolmen neljän päivän aikana tapahtuvaan uusimiseen, jonka jokainen käänne on mietitty tarkkaan etukäteen.

”Eikä täällä silloin eksy. Teemme käytäviin tarkat reittimerkinnät väellemme. Osa asentajistahan saattaa olla Olkiluodon yksiköissä ensi kertaa. Silloin seinissä on SIMO-nuolia, ja jokainen osaa perille. Kaikki tähtää viivästysten minimointiin”, Pitkänen vakuuttaa pitkällä käytävällä.

Kummankin laitosyksikön sähkönjakelun pienjänniteverkko on jaettu neljään rinnakkaiseen osajärjestelmään. Laitosyksikkö sisältää 125 kojeistoa eli kahdessa laitoksessa niitä on 250. Kummankin yksikön pienjänniteverkko sisältää erilaista sähköä: varmentamatonta, diesel-varmennettua ja akkuvarmennettua (UPS) tasasähköä.

Jokainen osajärjestelmä – eli sub, kuten Pitkänen ammattikielellä sanoo – toimii itsenäisesti. Jos yhteen subiin tulee ongelma, se ei vaikuta rinnakkaisjärjestelmiin.

”Jos yhteen osajärjestelmään tulee jokin vika, laitoksen turvallisuusjärjestelmät toimivat silti normaalisti. Turvallisuusjärjestelmät toimivat myös kahdella osajärjestelmällä tai jopa yhdellä ja laitos voidaan ajaa turvalliseen tilaan”, projektipäällikkö Antero Hietikko TVO:lta kertoo.

Nykyiset kojeistot ovat edelleen täysin käyttökelpoisia, mutta niihin varaosien saaminen alkaa olla hankalaa. Tekniikka on peräisin 1970-luvun lopulta. ”Näinhän käy kotitalouksienkin sähkölaitteiden kanssa. Vanha, hyvä laite onkin jossain vaiheessa vain vaihdettava, kun huollossa ei enää löydetä oikeanlaisia varaosia”, vertaa Antero Hietikko.

Kun alkuperäisiä varaosia ei ole saatavilla, on tilalle jouduttu hankkimaan yksitellen uusia osia, joista jokainen on hyväksytettävä Säteilyturvakeskuksessa (STUK). ”Kelpoistus eli osoitus viranomaiselle, että tuote täyttää kaikissa suhteissa turvallisuuteen liittyvät vaatimukset on usein aikaa vievää ja testausta vaativaa”, Hietikko sanoo.

Pitkäsen mukaan osien hyväksyttäminen näkyy myös ABB:n arjessa, sillä ABB vastaa toimitustensa komponenteista ja siten myös niihin liittyvästä paperisodasta. ABB:llä on jo valmiiksi tarkat laatujärjestelmät, mutta ydinvoimalassa materiaalien ja työtapojen dokumentoinnissa tarvitaan normaalia enemmän yksityiskohtaisia testauksia ja testiraportteja. ”STUK:lle on dokumentoitava jokaisen ensi kertaa ydinvoimalassa käytettävän komponentin valmistukseen ja käyttöön liittyvät vaatimusten täyttymiset. Komponenttien pitää olla erityistestattuja. Se on ymmärrettävää ja siihen on totuttu, kun tehdään työtä ydinvoimalassa”, Pauli Pitkänen kertoo.

Turvallisuus lisääntyy
Nyt tehtävä uudistustyö lisää turvallisuutta, varmistaa käytettävyyttä ja helpottaa kunnossapitoa. ”Kojeistojen paremmat suojaukset turvaavat työntekijöitä. Valokaarisuojaus paranee. Sähkö on vaarallinen kaveri, jos tapahtuu jotain ennakoimatonta. Etenkin kojeistojen ja asennusten testaustöissä sähkön hallinnan osaaminen korostuu”, Pauli Pitkänen muistuttaa.

Projektin pitkä toteutusaika, joka on yhteensä jopa kymmenen vuotta, vaatii ennakoivaa otetta myös jatkovaatimusten suhteen. Ydinvoimalatekniikkaan liittyvät määräykset ovat vuosikymmenten mittaan kiristyneet. ”Laitosyksikköjä rakennettaessa vaatimukset olivat erilaisia kuin nyt. Ydinvoimamääräykset ovat tiukentuneet ja turvallisuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Uudistuksilla päivitämme yksiköiden tilanteen nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi”, Hietikko muistuttaa.

Asennusta paloina
Yksi noin 20–25-neliöisen tilan vaativa kojeisto täyttää ison huoneen. ”Muun muassa tällaisten laitteiden vaihtamisesta sähköistysprojektissa on kyse. Näin isojen laitteiden kuljettaminen oikeille paikoille sopiviin kuljetusosiin valmistettuinakin vaatii järjestelmällistä reittien ja työvaiheiden miettimistä”, Pauli Pitkänen kuvaa. Kojeistot pystytään saamaan paikoilleen suhteellisen helposti, mutta esimerkiksi isokokoinen ja painava 3150 kVA:n muuntaja pitää purkaa asennustilaan kuljetettavaksi, koota ja testata jälleen asennuspaikalla uudestaan.

Maallikko ei näe uusissa ja vanhoissa kojeistoissa isoa eroa. 1970-lukulainen vihreä maali ja vanhanmalliset kahvat paljastavat kuitenkin nopeasti, että kojeistolla on ikää, kun sitä vertaa vieressä olevaan uuteen, harmaaseen, modernisti muotoiltuun kojeistoon. ”Käyttöperiaatteet ovat samat. Kojeistojen koon pieneneminen vaikuttaa asentamiseen, joten esimerkiksi kaapelikuilua on levennetty, että saamme kojeistot sovitettua samoille paikoille aiempien kojeistojen kanssa”, Pitkänen selventää.




40 millin takapakki
Kun ABB:n asennukset alkavat toukokuussa, kello tikittää. Asennuksia tekee 250 ABB:n ja TVO:n ihmistä, joista jokaisella on tarkkaan mietitty roolinsa projektin asennuksissa. Työtä tehdään kahdessa 12 tunnin vuorossa.

”Kaikki tapahtuu minuuttien tarkkuudella”, Pauli Pitkänen toteaa. ABB:n tiimi on tehnyt etukäteen paljon työtä, että kojeistot napsahtavat oikeille paikoilleen. Kokonaisuudessaan työ tehdään 50 tunnissa, joten jokainen liike on mietitty. ”Kehitystyötä vaati, että voimme käyttää jo paikalla olevia kaapeleita. Näin säästymme valtavalta lisäurakalta”, Pitkänen kertoo.

Antero Hietikko kiittelee asennusten sujuvaa hoitoa ja laatua. Asennustyö tehdään vielä huoltoseisokin yhteydessä, jolloin laitoksella muutenkin tapahtuu. ”Näin isoissa asennuksissa uskon, että kojeistojen vaihtoaika on varmasti erittäin haasteellinen suoritus ottaen huomioon aikataulutetun 50 tunnin asennusajan. On hienoa nähdä, miten asennus sujuu huoltoväen töiden kanssa lomittain”, Hietikko kuvaa.

Ensimmäinen asennus toteutettiin vuonna 2010, silloin pilottina. Tänä vuonna uusittiin ensimmäinen varsinainen turvaluokiteltu osajärjestelmä. Asennuksessa eteen tuli pieni takapakki, kun eräs mittaus heittikin 40 milliä. Se teetti lisätyötä ja suunniteltu työaika ylittyi hieman. ”Näin tarkkaa työ on, mutta toisaalta pieni virhe toi taas tarvittavaa lisätietoa, joten pystymme välttämään vastaavan ongelman seuraavalla kerralla”, Pitkänen sanoo. Vuonna 2012 töitä tehdään kahden eri osajärjestelmän kimpussa.